Luontoliven verkkopalvelussa on julkaistu viime vuoden aikana useita satuja. Uusia on työn alla ja niitä julkaistaan lisää säännöllisesti. Mistä on syntynyt idea näihin visuaalisiin satuihin? Miten idea ja inspiraatio saduista on saatu muovattua fiktiivisen tarinan muotoon luontovideoiden pohjalta?
Aivan kaikkea ei pysty auki selittämään. Sadut kuitenkin kumpuavat sekä kirjoittajan että kuvaajan luovuudesta, kokemuksista ja näkemyksistä. Taustalla on myös faktoihin perustuvaa tietoa. Mikä on sadun rakenne ja juoni? Millainen on sadun kieli ja tyyli? Pitää tehdä päätöksiä. Mikä on sadun teema ja opetus? Kenelle kerrotaan? Tehdäänkö satu pelkästään lapselle vai ajatellaanko myös aikuista kokijaa? Miten suhtaudutaan lapseen ja mitä oletetaan, että hän ymmärtää ja käsittää?
Lapsella on omintakeinen tapa katsoa maailmaa, yhdistellä ja oivaltaa uusia asioita. Joskus lasten älynväläykset yllättävät. Lapsi on vielä vapaa ympäristön luomista todellisuuksista ja tulkintatavoista. Lapset ovat oivaltavia ja inspiroivia. Haluamme tukea lasten ainutlaatuista luovaa ajattelua. Haluamme saduissa viljellä iloa, huumoria ja hieman luoda jännitystä.
Kirjoittaja ja kuvaaja satuja luomassa
Kun työn alla on satu, joka on tarkoitus kuvittaa luontovideoilla villieläimistä, työssä on ihan omanlaisensa haaste. Millaista materiaali luontokuvaajan on ylipäätään mahdollista saada kuvattua? Vaikka hän olisi kuinka taitava, hän ei saa hiirtä lentämään tai hirveä kävelemään kahdella jalalla. Se asettaa fiktiiviselle ilmaisulle tiettyjä rajoituksia. Asiaa auttaa kuitenkin suuresti, että kirjoittajalla ja kuvaajalla on yhtäläinen näkemys sadun toteutuksesta.
Käytännössä kirjoittaja ja kuvaaja tekevät työtä limittäin ja lomittain. Yleensä kirjoittaja tekee aluksi satuaihion sen pohjalta, millaista videomateriaalia on jo olemassa. Sen jälkeen mietitään uudestaan, mitä mahdollisesti voisi vielä saada kuvattua. Joskus luonto yllättää ja kuvaaja saa tallennettua odottamattoman hauskoja, kiinnostavia tai yllätyksellisiä kohtauksia villieläimistä ja linnuista. Sellaiset haluttaa saada jotenkin sisällytettyä tarinaa. Siinä kohtaa kirjoittajalta kysytään luovuutta, jotta kohtauksen saa luontevasti istumaan tarinaan.
Tunnetaitojen opiskelua
Sen lisäksi että haluamme satujen avulla tehdä lapsille tutuksi luontoa ja eläimiä, haluamme myös opettaa tunnetaitoja. Kaikki tunteet ovat tärkeitä, niin ilo, suru, riemu kuin kiukkukin. Väärin ei voi tuntea. Vaikka tunteet ovatkin sallittuja, joskus niitä on tärkeä osata säädellä ja rauhoittaa. On ihana huomata ja oppia, että omalla toiminnalla voi helpottaa oloa hankalien tunteiden keskellä.
Lapsen on tärkeä saada oppia tunnetaitoja ensin yhdessä aikuisen kanssa, sillä lapsi on vasta oppimassa tunteiden viisautta ja voimaa. Kun hän kasvaa, hän sisäistää oppimansa taidot osaksi itseään. Kun on saanut harjoitella tunnetaitoja yhdessä, on helpompaa kohdata tunteita myöhemmin yksinkin.
Satujen avulla voi opetella tunnistamaan tunteita sekä nimeämään tunnistettuja tunteita itsessä ja muissa. Satujen kuuntelun ja katselun yhteydessä lasten kanssa voi pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Millaisia tunteita on olemassa? Miltä tuntuu kuunnella ja katsoa satua? Miten eri tunteet tuntuvat kehossa? Millaisia tunteita sadussa esiintyvillä eläimillä oli? Miten tunnistit ne?
Jos haluat nähdä Luontoliven visuaalisija satuja, tutustu Luontojunioreihin ja kirjaudu palveluun täältä.
